Timothéelle

Rakas lapseni,
lepää sylissä Jeesuksen,
aivan rauhassa ikuisuuden.
Katsele kauneutta Taivaan,
kasvoja Isän Jumalan.
Olet puettu valkoiseen,
pukuun taivaalliseen.
Kaikki kärsimykset on jääneet taa,
kruunun Jeesus päähäsi painaa saa.
Oi kuinka sydämessäni soisin,
että pian luonasi oisin.
Taivaan niityillä juoksemme,
yhdessä me ja lapsemme.
Silloin tiedän ettemme eroa koskaan,
saa syliinsä rutistaa lastaan,
eikä hän milloinkaan vieraannu pois,
vaan aina rakas lapsemme ois.

Esther Gynther
3.9.2001

Pieni sankarihauta

Tänä iltana syttyvät kynttilät
Haudoilla sankarien Isänmaan
Ne kuin tähdet tuikkivat
Yöhön talviseen tuoden valoaan

Aivan oikein, sankareita olivat
Kun maatamme puolustivat
Siitä heille kiitoksen suomme
Kun näin kynttilämme tuomme

Pieni hautakumpu lapsen
Sille oman kynttiläni lasken
Minulle sankareista suurin
Lepää siinä juuri

Niin urheasti taisteli vastaan
Sairauden runnellessa ruumistaan
Ei antanut periksi viholliselle
Aina vain lähestyvälle, kuolemalle

Aamun valjetessa kukkuloilla
Ei antautunut, vaan viimeisillä voimilla
Voitonlippua liehuttaen
Pääsi perille joukkoon voittajien

Usko, rakkaus Vapahtajaan
Oli taistelussa aseinaan
Palveli uskollisesti Kuningastaan
Siitä kerran sankarina palkitaan

Esther Gynther

Äidin syli

On aamu äitienpäivän,
en voi kuulla laulua lapseni,
tunnen vain surun, ikävän,
eron tuska täyttää sydämeni.

Katso sinä, äiti lastasi nukkuvaa,
ei ole maailmassa mitään ihanampaa,
kuuntele ääntään kutsuvaa,
ei ole mitään sen rakkaampaa.

Kun aamulla kädet kiertyvät kaulallesi,
paina se hetki syvälle sisimpääsi,
ei kestä ikuisesti onni tää,
mutta muistot ihanat jää.
Kun illalla peittelet lastasi nukkumaan,
jää hetkeksi vierelleen istumaan.
Anna lapsellesi aikaasi,
hän kaipaa vain rakkauttasi.
Ole lapsellesi aina hellä,
et voi koskaan olla liian lähellä,
kun hän kerran lähtee luotasi pois,
sen hetken ei koskaan tulla sois.
Tänään herään aamuun äitienpäivän,
näen vain sylini tyhjän,
on lapseni nyt sylissä Jeesuksen,
vain siitä saan lohdutuksen.
Kannoin lastani sydämeni alla,
sitten monet vuodet rinnallani,
myös aivan sydämeni alla,
nyt kannan häntä sydämessäni.
Odotan sen aamun saapuvan,
kun tunnen lapseni syliini painautuvan,
saan kuulla äänensä rakkaan,
ei sylistäni poistu enää koskaan.

Esther Gynther

Matka Jerusalemiin

Viime kesänä, sairas lapseni
suunnitelmia kaikenlaisia keksi.
Teki mielensä Disneylandiin
tai vaikkapa Muumimaahan Naantaliin.
Teki mielensä matkusta Suomea ristiin rastiin
Helsinkiin tai vaikka Lappiin.
Matkustaa junalla pääkaupunkiin,
eihän niin pitkä matka ole Helsinkiin.
Mutta väsymys yllätti aina lähdöllä hetken
ja tyhjäksi teki retken
"Olavinlinnaan olisi kiva päästä,"
mutta pyörätuolilla mahdoton kiivetä
Pettymys hetkeksi valtasi mielen,
sitten vain löysimme yhteisen kielen;
mielikuvitusjunan, jolla pääsee minne vaan,
ympäri koko maailman.

Kesä läheni loppuaan
Syksy teki tuloaan.
Kerran kun illalla luin lapselle kirjaa
kuului sängystä hiljaa
"Tahtoisin päästä Jerusalemiin
Sinne Taivaalliseen kaupunkiin.
Kai sinne pääsee sairaskin?"
"Voi rakas lapseni, sinne me olemme kaikki matkalla
sinulla on oikeus olla ensin paikalla."
Silloin pieni hymy suupielessään
niin oli lapsi mielissään.
Edes jonnekin hänkin pääsisi
paikan ihanan meille sitten esittelisi.
Uusi taivas, uusi maa,
Jerusalem meitä odottaa
Tahdothan sinäkin sinne matkustaa,
ei ole niin sairasta, heikkoa ollenkaan
joka ei matkalle pääsisi
ja määränpäässä parantuisi.
Sinne Jerusalemiin
Kultakaupunkiin
kaipaan minäkin, niin valtavasti
että heitän juurelle ristin matkalastin
Tuo uusi kaupunki edessäin häämöttää
vain se on matkani määränpää.

Esther Gynther